Joni Jatkonen vpj
Petangue lajinani
Munuais-ja maksaliiton vuoden 2019 teeman mukaisesti, meillä Keski-Suomen munuais-ja maksayhdistyksessä pyrimme tuomaan mukaan liikuntaa järjestettäviin kevään ja syksyn tapahtumiin. Näin pyrimme aktivoimaan jäseniä liikkumaan aina omien voimavarojen mukaisesti ja niiden puitteissa. Esimerkiksi kaikille tuttu pihapeli petankki (oik. Petanque) on sopiva liikuntamuoto hauskuudessaan sekä hyötyliikuntana sopiva, jossa tulee monipuolista liikkeitä lihaksille ja nivelille. Peli vaatii myös tarkkuutta ja pientä leikki-mielisyyttä mukaan. Yhdistyksemme ja hallituksemme jäsen Joni Jatkonen kertoo lajista enemmän, sillä hän on kilpaillut elinsiirron saaneiden MM-ja EM-kisoissa hyvällä menestyksellä.
Kuinka minusta tuli petanquen pelaaja.
Petankki on ollut tuttu jo pienestä pitäen, lapsena tuli leikittyä serkkujeni, sekä veljeni kanssa tätä peliä kesäpaikkamme pihamaalla. Kasvaessa isommaksi ja iän myötä tuo laji jäi kuitenkin vuosiksi unholaan monella tapaa, maallisia juttuja tehtiin paljon. En tiennyt vielä näinä vuosinani pelaavani petanqueta, joskus oman ikäluokkani ja sarjani huipulla. Aloitin kisaurani virallisesti 2009 elokuussa MM-tasolla Australiassa, mutta täällä vielä lajivalikoimassa ei ollut petanqueta valittavissa, joten varsinainen petanque ura lähti seuraavana vuonna 2010 Irlannin Dublinin EM-kisoista. Näinä vuosina petanque ei lajivalikoimassa itselleni vielä ollut se ykköslaji, silloin keilailu oli se juttu nro 1. Petanquesta tuli kuitenkin 1- laji vuosien saatossa, kun tätä on paljon helpompi treenata, vaikka omassa pihassa ajasta riippumatta. Itse henkilökohtaisesti treenaan pihassa tarkkuutta, tämä laji ei joka vuosi tuonut odotettua tulosta, normaalisti olen ollut vasen-kätinen, jolla heitin kolme ensimmäistä arvokisaa, 2013 pidin välivuoden, kun tuloksellisesti oli vire me-nossa laskusuuntaiseksi. Aloitin treenaamisen heittämään oikealla kädellä, toistoa toiston perään, jolloin Puolan EM-kisoissa irtosi pari pelin hopea mitali. Tämän kirjoituksen on tarkoitus kannustaa ja saada jäse-niä innostumaan lähtemään mukaan pelaamaan rohkeasti petanqueta ja kiva olisi saada pieni ryhmä pe-laamaan sekä harjoittelemaan jäseniemme kesken. Tule mukaan ja pidetään hauskaa yhdessä.
Petanque kisa Irlannissa 2010, josta kaikki ura alkoi.
Laji johon ei pitänyt alun perin osallistuakaan, mutta joukkueenjohtaja pyysi täydennystä miehistöön. Yksi oli vailla paria, joten suostuin lähtemään mukaan. Olin koko ajan siinä tiedossa, että osallistuisin vain yksi-lö- ja pari keilailuun samoin pelkästään pari petanqueen. Petanque kisa pelattiin hienoissa maisemissa, joka sijaisi Dublinin laitakaupungin laidalla lähellä merenrantaa olevassa puistossa.
En ollut perillä tarkalleen pelin tarkoista säännöistä. Ne olivat kaukana suomalaisista ”omista” säännöistä. Pelit menivät aina 11 pisteestä poikki. Tilanne parin kierroksen jälkeen oli tasan 2-2. Veljeni oli katsomassa peliäni ja antaessa muutamia vinkkejä pelin aikana, vaikka peli oli eräiden puheiden mukaan käytännössä pelattu tilanteen ollessa vastustajan hyväksi 10-5. Vastustajalla peli oli katkolla vain pisteestä. Aloin napsia tasaiseen tahtiin pisteitä kierros kierrokselta. Vastustajan keskittymiskyky alkoi herpaantua, kuin aloin tavoitella tasoitusta. Peli päättyi onnellisesti suomalaisen ihmisen juhlaan ja lopputulos 10-11. Ensimmäi-sen ottelun jälkeen tuli valtaisa aplodi ryöppy ja onnittelu sade. Ekan pelin aikana tuli kertaheitolla sään-nöt selviksi, se miten tätä peliä pelataan. Jos ensimmäinen pelini oli vaikea niin seuraava, eli finaali oli huomattavasti helpompi numeraalisesti. Haasteellisen ottelusta teki kuitenkin erilainen pelikenttä. Jokainen pelikenttä oli tasoltaan erilaisia pelattavia, alustat olivat hiekkaa ja pehmeydet eri luokkaa. Eka peli pelattiin pehmeällä hiekalla, joka vaati heittotarkkuutta, finaali oli taas kovapintainen ja siinä onnistui hy-vin vierittämällä pallo lähelle ”määräpäätä”. Peli päättyi numeroin 11-4. Voiton jälkeen fiilis oli aivan mah-tava, kirkkain mitali voitettu petanquen henkilökohtaiselta tasolta se siis tarkoittaa, että olin Euroopan mestari. En kyllä heti tajunnut mitä olin tehnyt tai en osannut käsitellä mitä tämä kaikki oli. Se on ainakin selvää, että voittajan on aina helppo hymyillä. Lukuisat onnittelut monella eri tavalla tuli hienosti ja voitta-jaa kunnioitettiin eri piireissä
Pari petanquessa saavutettiin pronssinen mitali, joka kruunasi hienon suomalaispäivän ja henkilökohtai-sen kisan. En tajunnut, että kyseessä olisi ollut perjantai 13 päivä. Onneksi en ole taikauskoinen ihminen, mutta irlantilaisille tämä taisi olla juuri sitä. Päivä kulminoitui pitkälle Suomi vs. Irlanti maaotteluksi, josta Suomi nappasi kirkkaimmat mitalit eri sarjoissa. Tätä oli siis jälleen pakko juhlia paikallisesti Pubissa Guin-nesin kera! Illan mittaan majoitus alueella DCU:ssa (Dublinin yliopisto) tuli paljon onnitteluita jälkikäteen omasta suorituksestani, viesti oli nopeasti kampuksella kulkenut, että suomalainen oli petanquessa teh-nyt hienon nousun ja voittoon asti taistellut. Tässä olen tainnut näyttää, että suomainen ei anna periksi ja se on SISU.
Saavutukseni petanquessa eri vuosina.
2016- Pari petanquen EM-hopeamitali Vantaa. Suomi
2016- Henkilökohtainen petanquen EM-hopeamitali Vantaa- Suomi
2015- Henkilökohtainen petanquen MM- pronssimitali Argentiina Mar Del Plata
2014- Pari petanquen EM-hopeamitali Puola Krakova
2010- Henkilökohtainen petanquen EM-kultamitali Irlanti Dublin
2010- Pari petanquen EM- pronssimitali Irlanti Dublin
Joni Jatkonen
Varapuheenjohtaja ja sivujen ylläpitäjä
